Purjelennon yleisimmät väärinkäsitykset

Todellisuus: Leijailu on ilmapallon tapa liikkua, ei purjekoneen. Ilmapallossa ei ole ohjausta sivusuuntaan, ja se kulkee sinne, minne tuuli sen vie. Purjekone on lentokone, jota ohjataan koko ajan: se menee sinne, minne lentäjä haluaa.

Miksi tuuli ei kuljeta sitä mukanaan?

Ajattele jokiveneessä istuvaa ihmistä. Virta liikuttaa vettä, mutta soutaja voi silti soutaa minne haluaa, ylävirtaan, alavirtaan tai poikki. Samoin purjekone liikkuu ilmassa, ja ilma liikkuu tuulen mukana. Lentäjä ei kuitenkaan roiku ilmassa vaan lentää siinä omalla nopeudellaan, yleensä noin 80–200 km/h. Tuuli vaikuttaa vain siihen, kuinka nopeasti maa kulkee alla: vastatuuli hidastaa matkantekoa, ja myötätuuli nopeuttaa sitä.

Miten ohjaus toimii?

Samoin kuin missä tahansa lentokoneessa:

• Sauva ohjaa kallistusta ja nousua tai laskua.
• Polkimet ohjaavat sivusuunnassa.
• Lentojarrut ovat purjekoneen tapa säätää laskeutumista. Kun ne avataan, kone laskee jyrkemmin ja tarkemmin juuri siihen kohtaan, johon lentäjä haluaa. Ne eivät pysäytä konetta, vaan antavat lentäjälle hallinnan siitä, kuinka nopeasti korkeus vähenee.

Lentäjä siis päättää suunnan, nopeuden ja sen, kuinka jyrkästi koneella lasketaan.

Mitä todisteita tästä on?

• Takaisin kentälle: purjekone lähtee yleensä kentältä ja palaa samalle kentälle, vaikka olisi lentänyt satoja kilometrejä. Jos se vain leijailisi tuulen mukana, se päätyisi jonnekin ihan muualle.
• Tarkka laskeutuminen: lentäjä laskeutuu kentälle valitsemaansa kohtaan. Kilpailuissa on jopa tarkkuuslaskukisoja, joissa kone laskeutuu metrin tarkkuudella.
• Kolmiolennot: lentäjät lentävät ennalta määrättyjä reittejä, esimerkiksi kolmion muotoon kolmen pisteen kautta. Sitä ei voi tehdä, jos ei hallitse suuntaansa.

Mistä väärinkäsitys sitten tulee?

Purjekone liikkuu hiljaa, ei ole moottoria, joka pärisisi, ja se kiertää välillä pyörivässä nousussa. Ulkopuolisesta se voi näyttää leijailulta. Ohjaamossa kuitenkin tehdään koko ajan päätöksiä siitä, mihin mennään ja miten.

Todellisuus: Mitään dramaattista ei tapahdu, koska purjekone ei lennä tuulella. Tuuli on ilman liikettä sivusuunnassa, mutta mikäli halutaan nousta ja pysyä ilmassa, purjekone tarvitsee ilman liikettä ylöspäin. Siinä on iso ero.

Purjekoneen nouseminen lennolla perustuu nousevaan ilmaan, ja sitä syntyy kolmella tavalla:

• Termiikki: aurinko lämmittää maata, lämmin ilma nousee ylös kuin kuplana, ja lentäjä kiertää siinä ylöspäin. Tämä on Suomessa tavallisin tapa, ja se toimii parhaiten juuri tyynellä, aurinkoisella säällä.
• Rinnenousu: tuuli painautuu rinnettä vasten ja nousee sen yli. Tätä on lähinnä vuoristossa.
• Aaltonousu: tuuli virtaa vuorten yli ja synnyttää ilmaan aaltoja. Tätäkin on lähinnä vuoristoalueilla.

Kotimaan lennoilla puhutaan siis usein termiikistä, ja siihen tuuli ei ole tarpeen. Tyyni päivä on usein hyvä lentopäivä. Kova tuuli on päinvastoin haitta: se sotkee termiikkiä, tekee nousuista ja laskuista hankalampia ja tarpeeksi kovana voi estää lentämisen kokonaan.

Todellisuus: Silloin kone laskeutuu, mutta ei putoa. Se liitää hitaasti ja hallitusti alaspäin, ja lentäjä päättää, minne laskeudutaan. Tämä on purjelennon tavallisin tilanne, ei hätätilanne.

Purjekone on suunniteltu etenemään pitkän matkan jokaista menetettyä korkeusmetriä kohden. Harjoituskone etenee noin 35 metriä yhtä korkeusmetriä kohti, ja kilpakoneet vielä pidemmälle, jopa yli 60 metriä jokaista korkeusmetriä kohti. Kun kone on kilometrin korkeudessa eikä nousua löydy, sillä pääsee silti noin 30–60 kilometrin päähän. Myös aivan lennon alussa, hinauksen jälkeen, kone ehtii lentää useita minuutteja ennen kuin on pakko laskeutua.

Siinä ajassa lentäjä ehtii:

• etsiä nousua, esimerkiksi kumpupilven alta tai paikasta, jossa maasto lämpenee
• jatkaa kohti kenttää, jos nousua ei löydy
• valita sopivan laskeutumispaikan ja lentää sinne tarkasti

Lentäjä tietää koko ajan, kuinka paljon korkeutta on jäljellä ja kuinka pitkälle sillä pääsee. Laskeutumispaikka valitaan ajoissa, ei vasta viime hetkellä. Jos kone joutuu laskeutumaan muualle kuin kentälle, se on koulutettu tilanne: lentäjät harjoittelevat sitä, ja se kuuluu lajiin. Laskeutuminen peltoon on harvinaisempaa kuin kentälle laskeutuminen, mutta ei mikään hätätilanne vaan normaalia toimintaa.

Todellisuus: Moottorin puuttuminen ei tee koneesta vaarallista, koska purjekone ei ole moottorikone, jolle moottori on elinehto. Se on suunniteltu lentämään ilman moottoria, aivan kuten pyörä ei kaadu siksi, ettei siinä ole akkua.

Moottorin puuttuminen on itse asiassa yksi syy turvallisuuteen:

• Ei moottorivikaa. Purjekoneelta ei voi sammua moottori, koska sellaista ei ole. Moottorilentokoneessa se on yksi tunnetuimmista vaaroista, ja siinä lentäjä joutuu harjoittelemaan juuri tätä tilannetta.
• Aina valmis laskuun. Purjelentäjä lentää koko ajan niin, että tietää, mihin pääsee laskeutumaan. Laskeutumispaikka valitaan etukäteen, eikä kone ole koskaan ”ilman vaihtoehtoja”.
• Laskeutuminen on tavallista. Jokainen lento päättyy laskeutumiseen, ja sitä harjoitellaan ensimmäisestä päivästä lähtien. Ilman moottoria laskeutuminen on rutiinia, ei hätätilanne.
• Hallinta säilyy. Lentojarrut, siivekkeet ja peräsimet toimivat koko ajan. Lentäjä päättää, laskeeko tarkasti kentälle vai pellolle.

Todellisuus: Yleisesti purjekoneessa ei ole moottoria, joten se tarvitsee avuksi jonkun, joka vetää sen ylös. Siihen on kolme tapaa, ja Cumuluksella käytetään yleisintä: lentokonehinausta.

1. Lentokonehinaus

Moottorilentokone, hinauskone, vetää purjekonetta noin 55 metrin köydellä ilmaan. Purjekone nousee ilmaan yleensä ensin, koska se kevenee pienemmällä nopeudella. Hinauskone jatkaa kiihdytystä ja vetää sitä perässään noin 500 metrin korkeuteen. Se vie noin viisi minuuttia. Kun hinauskorkeus on saavutettu, purjekoneen lentäjä irrottaa köyden ja lähtee omille teilleen. Hinauskone laskeutuu takaisin hakemaan seuraavaa. Nummelassa hinauskoneena toimii muun muassa PIK-15 Hinu, joka on tähän käyttöön erityisesti suunniteltu.

Muita tapoja lentoonlähtöön on:

2. Vintturi

Vintturi on maassa oleva moottori, joka kelaa köyttä sisään ja nostaa purjekoneen kuin leijan ylös. Nousu on nopea ja jyrkkä, ja korkeutta tulee köyden pituudesta ja vastatuulesta riippuen noin 400–800 metriä. Se on yleinen tapa muualla, mutta Nummelassa sitä ei ole tällä hetkellä käytössä.

3. Itsestään starttaava

Joissakin koneissa on pieni apumoottori, joka voi kelata esiin rungosta. Sillä purjekone voi nousta omin voimin. Kun korkeutta on tarpeeksi, moottori sammutetaan ja se vedetään takaisin sisään runkoon. Moottori on vain apu, ei lentoon tarvittava osa.

Hinauksen jälkeen purjekone liitää ja etsii nousevaa ilmaa. Jos lentäjä löytää termiikin, kone voi nousta takaisin korkeuteen ja lentää tuntikausia. Jos ei löydy, edessä on lyhyempi liitolento ja laskeutuminen.

Turvallisuudesta: köydessä on heikko lenkki, joka katkeaa, jos kuormitus kasvaa liian suureksi. Lentäjä voi myös irrottaa köyden koska tahansa, ja sekä purjekoneen että hinauskoneen lentäjillä on oma irrotuskahva. Hinaus on harjoiteltu, tarkistuslistoilla varmistettu ja tavallista toimintaa.

Todellisuus: Purjekoneella lennetään pitkiä matkoja, ja hyvällä lentopäivällä sillä tehdään pitkiä matkalentoja. Lyhyt liitoretki on se, mitä oppilas tekee ensimmäisillä lennoilla, koska siitä aloitetaan. Kokenut lentäjä taas voi lentää tuntikausia ja satoja, jopa tuhansia kilometrejä.

Miten tämä on mahdollista?

Purjekone ei kulje yhdellä nousulla vaan ketjuttaa niitä. Lentäjä liitää toiselle nousulle, ottaa siinä taas korkeutta ja jatkaa seuraavalle. Koko lennon ajan hän lukee taivasta: kumpupilvet kertovat, missä nousee, ja pilvijonoja voi seurata kuin tietä. Tällaista kutsutaan matkalennoksi.

Mitä sillä oikeasti tehdään?

• Perusmatkalento: hyvällä kesäpäivällä lentäjät lentävät useita tunteja ja satoja kilometrejä, esimerkiksi kolmiolentoja tai suoria matkoja.
• Kilpailut: purjelennossa järjestetään kilpailuja, joissa lentäjät kiertävät ennalta päätettyä reittiä ja kilpailevat nopeudesta. Keskinopeus voi olla pitkälle yli 100 km/h.
• Aaltolento: ilma virtaa vuorten yli ja muodostaa aaltoja, joissa kone nousee kymmeniin kilometreihin korkeuteen. Cumulus on mukana järjestämässä aaltolentoleiriä joka pääsiäinen Kebnekaisen vuoristossa Ruotsissa.

Ennätykset kertovat, mihin laji pystyy

• Matka: yli 3 000 kilometriä yhdellä lennolla. Se on Helsingistä lähtien noin Pohjois-Afrikkaan asti.
• Korkeus: yli 23 kilometriä, eli noin kaksi kertaa niin korkealla kuin matkustajakoneet lentävät.

Molemmat ennätykset on lennetty ilman moottoria. Ne tehtiin Etelä-Amerikassa vuoristoaaltojen avulla, koska siellä olosuhteet ovat poikkeukselliset, mutta ne osoittavat, ettei kone ole rajoittava tekijä.

Entä tavallisena päivänä?

Ei tarvitse tavoitella ennätyksiä. Aloittelijan lennot ovat usein 15–30 minuuttia, ja moni jatkaa siitä tunnin ja useamman tunnin lentoihin heti ensimmäisen kauden jälkeen. Hyvä lentäjä voi lähteä kentältä, kiertää ison kierroksen ja palata kentälle, eikä yhtään laskeutumispäätöstä tarvitse tehdä.

Todellisuus: Mittareita on, ja niitä käytetään koko ajan. Tuntumakin on mukana, mutta se on lisä, ei korvike. Purjekoneen mittaristo on pienempi kuin matkustajakoneen, mutta siinä on kaikki, mitä lentäjä tarvitsee.

Perusmittarit

• Nopeusmittari kertoo, kuinka nopeasti kone liikkuu ilmassa. Se on tärkeä, koska liian hidas lento pysäyttää siiven toiminnan ja liian nopea rasittaa konetta.
• Korkeusmittari kertoo, kuinka korkealla ollaan. Se kertoo, kuinka kauas voi vielä liitää.
• Variometri on purjelennon erikoisin mittari. Se näyttää, nouseeko vai laskeeko kone, ja usein se myös piippaa: korkeampi ääni tarkoittaa nousua. Lentäjä kuulee termiikin eikä tarvitse katsoa mittaria, vaan voi seurata liikennettä ilmassa.
• Kompassi kertoo suunnan.

Villalanka ja muuta yksinkertaista

Ohjaamon etulasissa on pieni villalanka, joka kertoo, lentääkö kone suoraan vai sivuluisussa. Se on varmasti maailman halvin lentomittari, ja se toimii yhtä hyvin kuin kalliimmat. Kone kertoo myös äänellä: ilmavirran suhina muuttuu nopeuden mukana, ja kokenut lentäjä kuulee sen.

Radio ja varoittimet

• Radio: purjekoneessa on radio, jolla lentäjä puhuu kentän ja muiden koneiden kanssa.
• FLARM: pieni laite, joka lähettää koneen paikan lähelle ja varoittaa, jos toinen kone on törmäyskurssilla. Se kertoo lentäjälle, ettei hän ole yksin ilmassa. Kaikissa Cumuluksen koneissa on FLARM.
• GPS ja lentolaskin: monessa koneessa on näyttö, joka kertoo sijainnin, kartan ja laskee, kuinka pitkälle pääsee. Samat paikkatiedot näkyvät sivuston Päivän lennot -sivulla lähes reaaliajassa, koska FLARM-signaalit kuuluvat avoimeen OGN-verkkoon.

Entä tuntuma?

Lentäjä tuntee ilmassa paljon: kun siipi nousee, istuin painaa selkää, ja nousu tuntuu vatsassa. Sen perusteella lentäjä huomaa nousun ennen kuin mittari ehtii näyttää sitä. Tämä on todellista taitoa, mutta se täydentää mittareita eikä korvaa niitä. Oppilas oppii luottamaan mittareihin ensin ja tuntumaan sen jälkeen.

Todellisuus: Se on edullisempaa kuin useimmat odottavat, koska purjekoneen ei tarvitse olla yhden ihmisen omaisuutta vaan kerhon yhteinen. Kone, hangaari, hinauskone ja huolto jaetaan kaikkien jäsenten kesken. Yksittäisen jäsenen ei tarvitse ostaa lentokonetta, vaan hän maksaa osuutensa siitä, mitä käyttää.

Mistä kustannukset koostuvat Cumuluksella

Kerhon hinnaston mukaan kustannukset jakautuvat neljään osaan:

• Jäsenmaksu: kuuluu yhdistyksen jäsenyyteen, kuten missä tahansa seurassa.
• Toimintamaksu: antaa oikeuden käyttää kerhon koneita. Se kattaa koneiden huollot, kentän ylläpidon ja muut kiinteät kulut.
• Lentomaksu: maksetaan lentoajan mukaan.
• Hinausmaksu: hinta määräytyy hinauskorkeuden mukaan.

Muuta, joka helpottaa

• Hinnoittelu on porrastettu: vähän harrastaville ja nuorille on pienempi toimintamaksu, ja koneet on jaettu luokkiin. Aloittelija ei maksa kilpakoneen hintaa.
• Lupakirjakurssin hintaan kuuluvat 45 lentoa, alkeiskoneiden kalustomaksu ja kerhon jäsenmaksu.
• Tutustumiskurssin lennot lasketaan hyväksi, jos jatkat lupakirjakurssille. Kokeilu ei ole hukkaan heitettyä rahaa.
• Medikaali (lääkärintarkastus) kuuluu oppilaalle erikseen, ja sen hinnan määrittävät lääkäri ja Traficom.

Vertailu

Oman purjekoneen hankinta, hangaaripaikka, vakuutus ja huolto maksavat vuodessa satoja tai tuhansia euroja, ja se on oma harrastuksensa. Kerhossa suurin osa tästä on jaettu, joten pääset lentämään murto-osalla. Samalla saat opetusta, koneet kunnossa ja valmiin porukan.

Todellisuus: Nimi tulee suoraan saksasta. Saksankielinen laji on Segelflug, kirjaimellisesti ”purjelento”, ja kone on Segelflugzeug, ”purjelentokone”. Sana Segel tarkoittaa purjetta, ja suomen purjelento on siitä käännetty sana sanalta. Englannissa sama on sailplane, ja ajatus on sama.

Syy on se, että purjelennon alkuaikoina, 1900-luvun alussa Saksassa, lentäminen ilman moottoria tuntui samalta kuin purjehtiminen: purjevene hyödyntää tuulta ja purjekone nousevaa ilmaa. Itse purjetta ei tarvita, ajatus on riittänyt nimeksi.

Entä ”kone”?

Suomen kone ei tarkoita automaattisesti moottoria. Kone on laite, joka tekee työtä: ompelukone, kirjoituskone, lentokone. Moni kone toimii ilman moottoria, joten purjekone on kone siinä merkityksessä, ei siinä, että siinä pitäisi olla moottori.

Miksi ei vain liitokone?

Liitokone on laajempi sana: se liitää alaspäin ilman nousua. Purjekone osaa myös nousta, kun lentäjä löytää nousevaa ilmaa, ja siksi nimi on purjekone, ei pelkkä liitokone.

Hauska yksityiskohta

Cumulus on kesäinen kumpupilvi, ja juuri sen alta purjekone löytää nousua. Kerhon nimikin kertoo lentäjälle, mistä kannattaa etsiä.